Hetskun Kenia

Tulen töistä taksin kyydissä. Asuinalueemme portista pääsee läpi vilauttamalla vartijoille jo tutuksi tullutta naamaani ikkunasta ja kertomalla kotiosoitteen. Lausun kotikatumme nimen ensin suomalaisittain Jipe ja korjaan sitten sen "Chipeksi".  Selitän kuskille että tavallaan swahilin lausuminen on suomen puhujalle helppoa, mutta joidenkin sanojen kohdalla täytyy silti varmistella lausunko ne oikein. Kuski ihmettelee, että onko suomi ja swahili muka samanlaisia? No, ei sentään, mutta esimerkiksi opettelemani jäänmurtamislause "mimi ni kuku" on helppo muistaa ja lausua. Sillä saa valtaosan kuulijoista nauramaan, vaikka jotkut kyllä ehdottavat kohteliaan varovasti että ehkä halusin sanoa jotain muuta kuin että "minä olen kana". Taksikuski kertoo Jipen tarkoittavan "anna itsellesi". Jään pohtimaan että meillä ei ole sellaista sanaa. Kyllä sen tietenkin voi ilmaista, mutta ei noin napakasti - mitä se meistä kertookaan! Kuski jatkaa sanan käyttötarko...

 Ihan kuin taksissa olisi herätyskello. Eikö turvavyöni ole kiinni? Ei kun minulla ei ole, taksikuski selittää. "Ihoni on vielä arka leikkauksen jäljiltä. Luovutin joitakin viikkoja sitten toisen munuaisen sukulaiselleni." Kyselen miten elämä muuttuu jos on vain yksi munuainen. Kuski kertoo: ei voi juoda energiajuomia. (ei paha mulle) ei voi käyttää tavallista suolaa esimerkiksi lihan dippaamiseen, vaan himalajan vaaleanpunaista suolaa. (tämänkin kanssa voisi elää) ei voi syödä hiiligrillattua lihaa. Lihasta tippuu rasvaa grilliin ja grillistä lentää lihan päälle tuhkaa, joka on huonoksi munuaiselle. (ei muuttaisi minulle mitään) Ei voi syödä parasetamolia, joskin se oli lääke jota kuski sai leikkauksen jälkeen kolme päivää kipuun. (HETKONEN!) Kysyn voiko kuitenkin muita lääkkeitä syödä? Jos vaikka päätä särkee, pitää ottaa lasi kylmää vettä, kuski sanoo. Se on kuulemma siihen paras lääke. Säännöllisesti päänsärystä kärsivänä hämmästelen tätä. Lasi vettä vain! Kyllä, kuski se...

 Tavaraa on länsimaisella ihmisellä liikaa, se on selvää ilman muuta. Varsinkin sillä hetkellä se kirkastuu, kun tekee muuttoa toiselle mantereelle. Ehkä oma suhteeni siihen muuttuu sitten kun olen asunut Keniassa? (Toivon ainakin, että pois muuttaessamme tavaraa olisi vähempi.)  Mitähän kenialaiset yleisesti tavarasta ajattelevat? Eivät tarraudu siihen - vai tarrautuvatko sittenkin? Jos sitä on vähemmän, niin ehkä se onkin tärkeää valuuttaa. Varmaan sitä ei ainakaan yhtä huoletta roskiin heitetä kuin vaikka Euroopassa. Ensimmäinen ajatus tähän teemaan tulee lentokoneessa kenialaiselta vierustoverilta, jonka kanssa juttu luistaa. Hän tietää paljon Euroopasta, enemmän kuin minä Afrikasta, mutta siihen ei vielä paljoa tarvitakaan.  Nauramme samoille asioille ja tuntuu, että jaamme samoja näkemyksiä monista asioista. Kunnes tarvitaan kynää tullipaperiin. Kysyn vierustoverilta kynää lainaksi. Ei ole. Totean meneväni lainaamaan matkustamohenkilökunnalta. Vierustoveri kieltää e...