Yhden kenialaisen ajatus tavaroista

 Tavaraa on länsimaisella ihmisellä liikaa, se on selvää ilman muuta. Varsinkin sillä hetkellä se kirkastuu, kun tekee muuttoa toiselle mantereelle. Ehkä oma suhteeni siihen muuttuu sitten kun olen asunut Keniassa? (Toivon ainakin, että pois muuttaessamme tavaraa olisi vähempi.) 

Mitähän kenialaiset yleisesti tavarasta ajattelevat? Eivät tarraudu siihen - vai tarrautuvatko sittenkin? Jos sitä on vähemmän, niin ehkä se onkin tärkeää valuuttaa. Varmaan sitä ei ainakaan yhtä huoletta roskiin heitetä kuin vaikka Euroopassa.

Ensimmäinen ajatus tähän teemaan tulee lentokoneessa kenialaiselta vierustoverilta, jonka kanssa juttu luistaa. Hän tietää paljon Euroopasta, enemmän kuin minä Afrikasta, mutta siihen ei vielä paljoa tarvitakaan.  Nauramme samoille asioille ja tuntuu, että jaamme samoja näkemyksiä monista asioista. Kunnes tarvitaan kynää tullipaperiin.

Kysyn vierustoverilta kynää lainaksi. Ei ole. Totean meneväni lainaamaan matkustamohenkilökunnalta. Vierustoveri kieltää ehdottomasti. "Ymmärrä yksi asia ennen kuin saavut Keniaan. Joko sinulla on tarvittava itselläsi tai opit selviytymään ilman." 

Nyökkään ymmärtäväni, jotenkin. Eikö ihmiset Keniassa muka lainaile toisilleen? Kokemukseni tähän asti on ollut, että mitä vähemmän ihmisillä on, sitä auliimmin sitä lainataan tai jopa annetaan toisille (ja valitettavasti mitä enemmän rahaa, sitä itarammaksi iso osa porukasta muuttuu).

No mutta josko kuitenkin kynää voisin lainata, kysyn ja yritän varovasti hymyillä. Vierustoveri jatkaa totisena: ei voi. Kynän lainaaminen on täällä sama asia kuin kysyisit satunnaiselta ihmiseltä läppäriä lainaksi. En ole varma mihin "täällä" viittaa, Keniaan, Afrikkaan yleisesti?

Minä ajattelen, että täällä Emirates-lennolla kynän lainaaminen tarkoittaa kynän lainaamista. Ja vaikka se monesti unohtuu ajatuksissa omaan käteen ja taskuun, niin nyt palautan sen henkilökunnalle kysyttyäni ensin vielä vieruskaverilta, eikö hänkin täyttäisi lappunsa tällä lainakynällä. 

Ei täytä. Aikoo pärjätä ilman.